Mitä seuraavaksi?

Huomenna mulla alkaa kahden viikon loma. On jotenkin outo fiilis, yhtäaikaa taas niin hyvä ja niin .. ei nyt huono mut haikea. Kyllä tässä alkaa jo olla sellainen olo et aika täällä on loppumassa, tai siis tämän perheen kanssa :( Enää viikko sen jälkeen kun ne palaa Suomesta. Mut odotan kuitenkin tätä kahden viikon vapaa- aikaa innolla ja toivon et jotain mahtavaa tulee tapahtumaan ja tuun paljon näkemään. Mulla ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia, mutta oon varma et saan ajan hyvin kulumaan. Ainakin viikonlopuksi on varattu reissu Bostoniin ja matkalla päästään käymään myös Connecticutissa ja Rhode Islandilla. Siitä on hyvä aloittaa.

Hei me oltiin taas cityssä...

Tällä viikolla oltiin ulkona muutaman kerran. Kolmesti..Hups. Ne kaikki oli ainakin melkein suunnittelemattomia juttuja. Keskiviikkona juhlittiin itsenäisyyspäivää. Oltiin Sannun kans cityssä.

Siellä alkoi yhdeksältä kahden tunnin ilotus ja me oltiin katsomassa sitä yhdessä baarissa. Ihan vaan itsenäisyyspäivän kunniaksi juotiin vähän valkoviiniä ja oltiin maailman onnellisimpia.

Perjantaina ja lauantaina meillä oli SannuNinaAnnina- ilta. Ne on myös maailman onnellisimpia iltoja. Löydettiin Bleecker Streetilta monia kivoja paikkoja.

Tää oli Wicked House, se oli vähän sellainen "kummitustalo"- baari ja käytiin siellä kuuntelemassa reggae-livemusiikkia, oli tosi minun tyylistä poikkeavaa mut niiiiiiin hauskaa!Mulla oli tosi hauskaa. Ihanaa miten vaan sattumalta New Yorkissa pääsee paikasta ja tunnelmasta toiseen.

 Reggae- paikan jälkeen mentiin hengailee meidän virallisesti lempipaikaksi hyväksyttyyn baariin. Se ei ole mikään klubi mut päästiin silti tanssimaan ;) Mä en muutenkaan tykkää hirveästi mistään oikeista tanssipaikoista. Paljon kivempia on sellaset baarit.. itseasiassa se meidän paikka on just täydellinen! Siellä voi tanssia mut kukaan ei ole niin sekasin kuin yleensä baareissa. Siinä on siis jopa järkeä :D

Mun mielestä hauska juttu on se et olen New Yorkissa ja mulla on tässä päällä joku tosi vanha mekko, mut se on mun yksi lempimekko! Joten who gives a shit (that's what Nina would say)... :D Ei vaikuttanut menoon yhtään.

These boots are made for drinking. -at meidän lempipaikka

Sadekaan ei vaikuttanut lauantain tunnelmiin. Päinvastoin. Tajuttiin et sadekuurot on yksi asia mikä saa hetkeksi New Yorkissa muurahaisten lailla pyörivät ihmiset pysähtymään. Mä tykkään niistä hetkistä :) Se oli kivaa kun odoteltiin tyttöjen kans Pennstationilla sateen loppumista ja puhuttiin jälleen kerran miten ihana New York on.

Lauantaina sain Sannulta lainaan tällaisen ihanan ihanan pitkän mustan mekon. Forever21! Aion ostaa jonkun samanlaisen itsekin. Täällä tosiaan mekkovalikoima on sellainen, että varmaan kotiin tullessa on yksi ylimääräinen matkalaukku pelkästään mekoille.

:)

Olen niiin iloinen.

Lopuksi ps.

Ne ihanat lapset tuli kotiin <3 Meillä oli tässä monen päivän ero ja kun ne palasivat minilomaltaan Lake Georgelta niin sain muistutuksen siitä mikä tekee todellisen kauneuden.. no tarrat tietysti. Oli ihana jälleennäkemis- toivotus kun yksi pieni Sofia tuli laittamaan näitä hienoja tarroja kaunistamaan mun väsyneitä kasvoja. "Ooh, you look so beautiful!" Indeed.

Happy 4th Of July!

Tämä giant cupcake on kyllä jo syöty (yllätys) mutta sopii teemaan ja väreihin ja näyttää hienolle blogissa... Oli niin hyvää! 

Suomalaisena ei voi juhlia Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää tietenkään niin kuin amerikkalainen. Voin kuitenkin tänään juhlia sitä miten hienon kesän ja ihania ihmisiä tää maa on mulle tarjonnut. Ja sitä paitsi, tiedän ainakin sen nyt et mä olen rakastunut tähän paikkaan. Siinä on syytä juhlaan.

The Empire Hotel Rooftop

Oltiin juhlissa.

Näyttää aika glamourilta ja oli se joo..

                                                                      Still... I prefer this.
                                                              Välillä vaan haluan mato-ongelle.

Mä olen edelleen ja vielä enemmän vaan sitä mieltä että mulla on maailman parhain perhe täällä. En saanut risuja vaikka sunnuntaina vähän nukutti. Ite kuitenkin näin painajaisia, kaikenlaisia, mm. että noin kymmenen pientä lasta tuli mun huoneeseen tuhoamaan kaikki tärkeät paperit ja entinen au pair piti puhuttelun miten sunnuntaina ei saa nukkua. Tai et perunoita ei saa laittaa sekajätteeseen. (???)Semmosia unia... Mut kun heräsin niistä painajaisista niin mua odotti suklaakakku. Eikö ookkin paras perhe?

Nyt mulla alkoi viiden päivän vapaat ja huomenna täällä on iso juhla, 4th of July! Amerikan itsenäisyyspäivä. Viimeksi olin 5 vuotta sitten sitä juhlimassa täällä. Karmeissa merkeissä. Se oli meidän ensimmäinen päivä Amerikassa, oltiin edellisenä päivänä selvitty 30 tunnin matkasta ja kahdesta koneen vaihdosta. Olin 17- vuotias, koti-ikävässä, kauhuissaan uudessa maassa, aikaerorasituksessa ja noin 50 asteen helteessä. Meidän silloinen host- perhe ei ymmärtänyt meidän kärsimystä vaan heti seuraavana päivänä juhlittiin koko päivä Amerikkaa. Se oli oikeasti ihan hirveää. Melkein pyörryin sinä päivänä. Se on jäänyt mieleen ikuisesti :) Ja myös se miten kukaan ei sillon saanut pukeutua kuin siniseen, punaiseen ja valkoiseen. Mua ihan oikeasti jännittää mitä huominen tuo tullessaan :) Toivottavasti vähän paremman kokemuksen Amerikan itsenäisyyspäivän juhlimisesta kuin edellinen..


Yks tän päivän ihanin juttu mulla on myös kerrottavana!

Tänään mä olin kiireinen tehdessäni jotain juttua (mikä lie voi olla niin tärkeää) ja Sylvia kauan huusi "Anniiina Anniiina". Kun lopulta katoin sitä se sanoi "Anniina i av juu" I love you. Se on oppinut nyt sen. Mikä ihanuus!<3 Voi kunpa nämä lapset aina tietäisi kuinka paljon mä niitä rakastan ja miten ne tekee mun päivistä ja kesästä ikimuistoisia. Eilen meidän piti Sofian käskystä leikkiä että Sylvia on myrkkylohikäärme ja meidän piti juosta sitä karkuun. Minusta sitä oli aika vaikeaa leikkiä. Ei näytä yhtään myrkkylohikäärmeeltä?

Elämää vai turistielämää?

Viime päivityksestä onkin jo aikaa. Mä en itse asiassa tiedä mihin tää aika on kadonnut ja mitä oikein on tapahtunut kun en ole ehtinyt kirjoittaa blogia. No yksi syy on se et mun tietokoneessa on jotain päivitys yms. juttuja mitä mä koko ajan siirrän kun en jaksa tehdä niitä. Ja sen takia tää kone on vähän tukossa. Plaah. En vaan jaksa. Ehkä teen tän jälkeen. Mitä kummallisia tekosyitä..

No mistähän mä aloittaisin..
No me on viime aikoina oltu paljon vapaa-ajalla Ninan kanssa tekemisissä. Mennään aina yhdelle läheiselle rannalle hengailemaan. Siellä on ollut mukavia hetkiä. Nina on aivan mahtava tyttö ja oon niin onnellinen että meillä on Nina, eikä koko ajan puhuta Sannun kanssa suomea. Mä kuvailisin sitä tyttöä ehkä yhdellä ihmisellä, Samantha Jones. That's it.

Nää kuvat on jo viikon takaisia. Sen jälkeen meillä on ehtinyt olla monta hetkeä yhdessä ja yksi aika seikkailullinen perjantaikin. Viime viikonlopusta mulla ei juurikaan ole mitään päivitettävää. Siinä ehkä yksi syy kun en oo päivittänyt? Se meni niin et perjantaina tytöt oli ihan bilefiiliksissä ja mä en koska olin puolikuollut. Olin silti 6 asti aamulla niiden mukana. Lauantaina mä puolestaan olin niin bilefiiliksissä ja Nina babysittaamassa ja Sannu puolikuollut. Kuitenkin mulla oli ärsytystaso korkeimmillaan koko reissun aikana. Kuitenkin sunnuntaina raahauduttiin, nimenomaan raahauduttiin, Sannun kans cityyn. Onneksi. Päädyttiin yhtäkkiä keskellä Gay Pridea!Aivan huikea näkymähän se tietysti oli.

Käytiin kattoo myös New York Public Library

Mun täytyy kyllä sanoa kuitenkin tässä nyt et mä en juurikaan enää itse anna arvoa sille, että mulla on täällä blogissa/ facebookissa kuvia kaikista mahdollisista hienoista nähtävyyksistä ja kuuluisista paikoista. Ei se välttämättä kerro niistä huippuhetkistä mitä täällä kokee. Oikeastaan päinvastoin. Nähtävyydet ja kuvat on vaan nähtävyyksiä ja kuvia. Tästä eteen päin jos mulla ei ole kuvaa jokaisesta New Yorkin hienosta kuuluisuudesta se kohtuu vaan siitä et oon elämässä mun elämää jossain tavallisessa baarissa, kadunkulmassa, metrossa, rannalla.. missä hyvänsä. Oikeestaan mua ohjasi tähän oikeaan ajatukseen yksi keskustelu Ninan kanssa. Mä haluan elää täyttä elämää täällä kolme kuukautta, en olla turisti kolme kuukautta. Oikeaan elämään ei kuulu jatkuva kuvien räpsiminen ja "hienoissa ja oikeissa" paikoissa hengailu. Tietysti niitäkin tulee matkan varrella tarttumaan vielä mutta mä aion nyt antaa rennommin tilaisuuden spontaaneille hetkille. Mulle on ihan sama ehdinkö mä nähdä kaikkea, haluan vaan olla hyvällä mielellä joka hetki :) Ps. Ei noissa nähtävyyksien katselussa mitään kamalaa ole ollut, mutta ei ne nyt suoraan sanottuna ole ollut niin hauskoja kuin esim. meidän ilta tyttöjen kans kun oltiin bongailemassa rannalla komeita ankkoja........ Ihmiset on kuitenkin se mikä tekee sen matkan. Sen takia esimerkiksi söpöt uniset lapset aamulla tai kavereiden kanssa nauraminen niin kovasti et koko ravintola tuijottaa on kuitenkin niitä parhaita hetkiä joita ei ole järkeä tai ei pysty ikuistaa. Ne on mielessä. Se on tärkein paikka mihin hienoimmat asiat voi koota.

"Annina oot ihan hupsulainen"

Niin. Se on hauskaa kun mä puhun tytöille koko ajan suomea ja Sofia puhuu mulle enemmän englantia, mutta koko ajan enemmän myös suomea. On palkitsevaa huomata kun se oppii jotain uutta. Ja hupsulainen ei ole mitään ensimmäisiä suomen kielen sanoja mitä yleensä käytetään, niin mulle oli tehokas havahtumisen hetki tässä yksi päivä kun Sofia sanoi et "Annina oot ihan hupsulainen". Olin vaan suu auki et "mitä ?" :D. Tajusin et kaikki mitä mä niille puhun ja erityisesti millä nimillä niitä kutsun (esim. hupsulainen) tulee nyt tarttumaan aika tehokkaasti niiden sanavarastoon. Mut se oli hellyyttävä hetki. Mutta miten se sitten liittyy tähän postaukseen niin siitä nyt... Menneenä viikonloppuna todellakin olin vähän hupsulainen.

Perjantaina lähdettiin Sannun kanssa Tropicana Friday- bileristeilylle. Risteily oli ihan hauska kokemus ja maisemat varsinkin oli tosi upeat.

                                                                Nähtiin myös Statue of Liberty
                                                          

Risteilyn jälkeen sit lähdettiin Bleecker Streetille. Päädyttiin hyvällä opastuksella tosi hienoon baariin ja siellä oli tosi kivoja ihmisiä ja tosi ilmaisia juomia ja päästiin niinkuin sinne missä kaikki haluaa olla. Se oli vaan ihan huippua! Seuraavana aamuna olikin sitten tämä edellä jo mainittu vähän hupsulainen olo.

Sunnuntaina lähdettiin reippaina tyttöinä Coney Islandille. Ei menty mihinkään huvittelulaitteisiin (eikä johtunut mitenkään siitä et huvittelu ois saanu sille viikonlopulle riittää vaan rahan säästämisestä oli kyse). Käytiin kuitenkin New York Aquariumissa katsomassa mm. haita, merileijonia ja myös kävelemässä Coney Islandin hiekkarannalla. Oikein onnistunut reissu :)

Uusi viikko on taas pyörähtänyt käyntiin. Aika menee täällä ihan liian nopeasti. Koko ajan rakastun enemmän tähän kaupunkiin ja täällä olemiseen. Nyt musta alkaa tuntua että mä oikeasti asun täällä ja kaikki paikat täällä lähellä on jo niin tuttuja. Niitä kaivattuja suuria fiiliksiä tulee lähitulevaisuudessa tulemaan, varsinkin sitten kun aika lähteä pois täältä koittaa. Mä en oikeasti osaa edes kuvitella mitä siitä tulee. Vaikka mulla on tietysti hirveä ikävä perhettä ja kavereita, niin ei ole vielä Suomea. Vaikka Suomi on kaikilla mittareilla lähes täydellinen maa, mä rakastan miten täynnä tää on elämää ja ihmisiä. Vaikka tietysti täällä on vastakohtia ja epäkohtia joita Suomesta ei juuri löydy, niinkuin absoluuttista köyhyyttä. En ennen ymmärtänyt miten kaupunkiin voi rakastua. Mulla ei ollut mihinkään kaupunkiin koskaan sellaisia fiiliksiä kuin on nyt tähän. Olen niin pulassa... oisko pitänyt vaan pysytellä siellä kaikesta tästä tiedottomana? No, täytyy nyt elää täysillä tää loppuaika. Asioita ja tulevaisuutta ei kannata välttämättä niin paljoa aina haihatella (hienoa miten mä neuvon tässä itseäni) tai myöskään suunnitella, täytyy muistaa tarttua niihin hetkiin mitä elämässä eteen tulee... Tää on seikkailu edelleen. Jos mä voisin, lennättäisin kaikki rakkaimmat ihmiset tänne :)

Karnevaali- ja leipomusjuttuja

                                                   Eilen meidän päivä näytti tällaiselta. :)

    Tein porkkanapiirakan.Pian tää mun blogi alkaa kyllä näyttää jo ihan kelvollisen kotiäidin blogilta!

Mansikoita ja porkkanapiirakkaa,nam. Pitäis olla paljastamatta mut mä napsin siitä tämänkokoisia |  | minipaloja koko päivän.  Olen oppinut sen äitiltä....... Kun syö paljon pieniä paloja niin sitä ei lasketa eikä niistä tule kaloreita. Vietiin myös Sannulle tänään myöhäiseksi synttärikakuksi.

Eilen, vaikka oli taas 3987. sadepäivä, me mentiin ulos ja oltiin hippaa. Ja mullekin tuli hiki :D Pitäs vissiin kokeilla useammin...

Illalla jouduin yllätyshommaan ja viemään lapset koululle, jossa oli jonkinlainen karnevaali. Mut onneksi sain sellasen yllätystehtävän, se oli niin amerikkalainen ulkoilmatapahtuma kuin voi olla...ja hauska kokemus. Lapsilla oli myös kivaa ja miten söpöjä niistä tulikaan kasvomaalauksessa:)

Huomenna on viikonloppu ja me on fiksuina naisina kerrankin etukäteen suunniteltu ja varattu huomenillaksi kolmen tunnin bileristeily Hudson-joelle. Odotukset on tietysti korkealla, toivottavasti siitä tulee kivaa :) Ainut miinus on näissä viikonlopuissa se et meidän pitää aina jaksaa Manhattanin yöstä selvitä tunnin junamatka Long Islandille. Mut aina on jaksettu. (Jos ei lasketa sitä kertaa kun nukahdin junaan ja heräsin siihen kun pää kolahti seinään. Mut se tapahtui vaan yhdesti. Ja oli rankka viikko :D Nyt on ihan eri....)