Hempstead House

Oltiin yhtenä päivänä piknikillä aivan mahtavissa maisemissa. Siellä oli kaksi Long Islandin Gold Coastin aikaista kartanoa (joissa on jotkut rikkaat joskus aikoinaan asuneet), upeita pihoja, nurmikoita, kukkia ja rantaa. Ei mikään huonoin paikka viettää piknikkiä tai mitä tahansa päivää :) (Tai esim. häitä...:D) Musta tää näyttää just sellaiselle paikalle missä ois voitu kuvata joku Unelmien poikamiehen päätösjakso :D

Koti-ikävä

Hmm.. tuli sellainen jännä tunne mitä kai kutsutaan koti-ikäväksi. Mutta siihen on syy, että se tuli yllättäen. Mikään ei ole muuttunut siinä, etten viihtyisi täällä hyvin. Vaan E on nyt ehkä pääsemässä itsekin ulkomaille ja jopa vuodeksi, niin että me ei ehditä nähdä ennen kuin mä tulen. Se on niin hurjaa, että en tiedä miten kauan mun pitää sitä ajatusta työstää että voin taas olla ilman tätä haikeuden tunnetta. Mulla ei ole ollut ikävää kotiin koska oon tiennyt et siellä on kaikki hyvin ja että me kaikki pian jo nähdään. Mutta nyt mä tajuan, että entinen elämä ei todellakaan ole tulossa takaisin. Eikä ne monet hyvät hetket mun rakkaimpien siskojen kanssa... ainakaan pitkään aikaan. Tää uutinen vähän muutti mun mielentilaa, vaikka oonkin tosi onnellinen E:n puolesta!! Ja todellakin kannustan sitä lähtemään jos niin hyvin käy, että se saa sen paikan. Se on mieletön tilaisuus. Niin kuin tämä munkin reissu. Ja huolimatta tästä ikävästä, on muistettava, että elämässä on mentävä eteenpäin ja oltava vahva. Muita vaihtoehtoja ei ole, kenelläkään. Uusien asioiden kokeminen väistämättä vaatii joistain vanhoista asioista luopumista... tai ainakin väliaikaista luopumista. Täytyy pitää mielessä "väliaikainen"...Ja silti elää täysillä hetkessä. Me kyllä nähdään vielä. Melkein voisin nyt ensimmäistä kertaa itkeä, mutta en itke. Oon päättänyt et jos voin estää sen niin en ala täällä marisemaan! Säästän sitä sit vaikka siihen kun tulee ihan kamala ikävä. Jospa ei tulisikaan.. Rakastan teitä kaikkia siellä enemmän kuin mitään muuta <3

Memorial Day Weekend

Nyt pidennetyn viikonlopun aikana olen paitsi käynyt taas katsomassa Manhattanin yötä ( ja tarkoitan nimenomaan katsomassa yötä, ei oltu juhlimassa) myös saanut viettää mukavan kesäisiä hetkiä täällä Long Islandilla. Meillä oli grilli-juhlat.

                                                                    Kesä- Sannu

Löydettiin Sannun kans tänään tällainen ihana ranta täältä Long Islandilta. Istuttiin siellä, otettiin kuvia, (syötiin sipsejä), höpöteltiin ja ihmeteltiin tätä kaikkea (taas). Musta on parasta et me tullaan Sannun kans niin hyvin juttuun. Ollaan tähän mennessä tultu siihen tulokseen, et me ollaan yllättäen tosi samanlaisia, niin suunnitelmien tekemissä, siinä mitä me halutaan täällä kokea kuin yleensäkin elämään suhtautumisessa ja niissä asioissa mitä me odotetaan. Ja me ollaan tosi kilttejä :D Lisäksi on hassua et jo kaksi ihmistä on täällä sanonut et me näytetään samalta.. ja itse asiassa olin ajatellut sitä itsekin. Se on ihan outo sattuma :) Ainakin me ollaan tismalleen samanmittaisia ja brunetteja. (Tiedän et Sannu näyttää pidemmältä näissä kuvissa mut se seisoo varpaillaan, huijari!!!) Odotetaan jo kovasti, et saataisin jo myös amerikkalaisia ystäviä, vaikka me kahdestaankin saadaan aika kulumaan paremmin kuin hyvin.

Huomenna, jos ei sada, kutsuu Bronx Zoo! I'm so exited.

Ps. Monet on kysyneet, eikö siellä ole ärsyttäviä hetkiä tai ihmisiä. Niin kerrankin voin rehellisesti sanoa et ei. Mulla on ollut tosi hyvä mieli koko tämän kolmen viikon ajan ja suurin kiitos kuuluu maailman parhaimmalle host-perheelle, ja Sannulle ja oikeasti kaikille ketä oon tavannut täällä. Toki asia voi muuttua, ja mitä vaan voi tapahtua mut ei niin saa ajatella. Pitää uskoa, että elämä on ihmeellinen ja ihana ja asiat voi mennä hyvin. Ja elää niissä hetkissä. Uskoa siihen tässä maailmassa (tosin ymmärrettävästä syystä) on liian vähän. Mutta aina kun on vähänkään syytä saa olla onnellinen ja kaikesta hyvästä kiitollinen. Mä olen niiin kiitollinen.

In wonderland

Tapasin ihanaisen ystävän Sannun, joka asuu tässä lähellä meitä. Meillä on jo ollut monta mahtavaa hetkeä yhdessä!Annan kuvien kertoa puolestani.

                                                            "And here we go again.."

Tää oli niin hauska! Sonloo ja Nina täällä hei, olemme nyt cooleja ja kansainvälisiä. Sannu ja Annina eivät menneet mitenkään kahvilatyöntekijöiden tajuntaan..ihme nimiä.....

Where are we??

Central Park

                                                                    Central Park

                                             Times Squarilla, terveellisellä välipalalla.

Me päästiin häihin!Oltiin aivan sattumalta ohittamassa St.Patrick's katedraalia ja ottamassa sisällä kuvia kun siellä alkoikin häät. Jäätiin tietysti katsomaan koska se ei ollut kiellettyä, itse asiassa siellä oli varmaan enemmän yleisöä kuin vieraita. Melkein itkettiin.. tuntemattomien häissä. Niin kauniit!
Täällä voi tapahtua näköjään mitä vaan.

Tööttäämisestä väärissä paikoissa voi saada pienen sakon.(Jotain 300 euroa) Tosin tää ei ole mitään siihen verrattuna, että jossain kuulemma voi saada roskaamisesta 700 dollarin sakon.. Tämän kokoisessa kaupungissa on ilmeisesti kurikin vähän tiukempi.

Meidän uusi New Yorkin poikaystävä. Huomio!Tämä ei ole lavastettu kuva:D Täällä on joitain "siistejä" vaatekauppoja...Ois paljon parempi et ei oltais tuossa kuvassa sen jälkeen kun on kävelty helteisellä Manhattanilla 6 tuntia vaan enemminkin esim. lauantai-iltana 10 sentin korkkareissa...Ois paljon parempi.

Kauneusjuttuja

Meiltä puuttuu monia asioita Suomesta, mutta tää on kyllä yksi naisten pahimmista puutteista:

10 minuutissa pelastetut hiukset. Ja voi miten onnelliseksi tulin eilen kaupassa kun löysin L'orealin vedenkestävän Extra Volume Collagen ripsivärin, joka lopetettiin just Suomessa tänä keväänä. Siellä maksoin siitä kaupasta riippuen 15-18 euroa, täällä muistaakseni noin 10 dollaria..Eli 7-8 euroa? Paras ripsiväri mitä mulla on koskaan ollut, eikä mikään ole sitä korvannut sen jälkeen. Nyt musta tuntuu et näytän taas itseltäni :D Ihanaa. Täytyy ostaa niitä varastoon.

Kukaan ei varmaan huomaa eroa, mut mulla on kauniimpi olo taas näiden ihmetuotteiden jälkeen...:)

Oliko tänään 13. perjantai?

Siltä nimittäin tuntuu tän päivän jälkeen. Tänään meille kaikille sattui jotain. Ensinnäkin, Sylvia piirsi housuihin tussilla. Heti sen jälkeen Sofialla tuli valtava riita naapurin tytön kans niin et kolme lapsista itki. Lopulta piti vielä mennä naapuriin asti sopimaan riita ja onneksi se sit selvisikin. Sitten kun pääsin vapaalle, lähdin Serenan kans lähikauppaan ja Starbucksille. Käännyin melkein väärälle kaistalle. Onneksi kuitenkin selvisin pienellä korjausliikeellä. Ja lopuksi vielä, noin 12 tunnin lastenhoidon jälkeen Serena halusi lakata kynnet, ja mikä muukaan tämän kaiken olisi hienosti viimeistellyt kuin se et punainen kynsilakkapullo tippui lattialle ja levisi lattialle ja oviin. Serena oli aivan poissa tolaltaan. Siinä vaiheessa muakin vähän jo itketti, tosin vaikka tilanne oli aika paha niin myös nauratti. Miten tällanen päivä pystyi olemaan?Hyvää oli kuitenkin se, et käytiin aamulla lasten kanssa kaupassa ja ilman ongelmia. Mut silti, toivottavasti huomenna ois vähän onnekkaampi päivä. Tässä kuitenkin hyvät hetket.

Sadepäivä 2

Jos viimeksi oli sadepäivä niin tänään vasta olikin. Aamulla satoi kaatamalla. Tehtiin sitten pullia!

                                                                      Pikkuleipuri.

Isommasta on parempi olla laittamatta kuvia, koska aamulla tapahtui se mitä tiesin et vielä tapahtuu kun mulla ei ole kahta herätyskelloa: nukuin viisitoista minuuttia pommiin.. onneks en enempää, tosin ärsyttää sekin. Itse asiassa se pelottaa mua edelleen, mitä jos en vaan herää? Koska oon tosi aamu-uninen (vaikka kuinka aikaisin alkaisin nukkumaan), niin todistettavasti mun siskot voi sanoa et mulla on aina vähintään kaksi puhelinta ja yli 10 eri hälytystä/muistutusta. Se vaikuttaa myös niin et nukun paremmin kun tiedän et varmasti herään. Mut nyt mun tekee itseasiassa mieli kirjottaa tästä aiheesta vielä enemmän. Esimerkiksi jos mulla on kaupassa aamuvuoro niin et joudun menemään kello 6 töihin, mä alan stressata sitä jo viikkoa ennen. Ja edellisenä päivänä saatan alkaa jo päivällä laittamaan niitä herätyksiä koska niiden kymmenien hälytysten asettaminen vie niin paljon aikaa. Mutta se toimii aina. En oo kolmen vuoden aikana nukkunut pommiin aamuvuorosta kuin ehkä kerran. Voiko joku ystävällisesti sanoa et sillä on sama ongelma. Se sais mun olon tuntumaan paljon paremmalle.

                                                                           "Pullaa!"                                                   

 
                                                                "Pakko saada pullaa..."

                                                                          "Anniiina"

                                                                        "Oo, pullaa?"

Tää on niin ihana hupsu. Pelkäsin, että ei tuu kuitenkaan mitään tästä pullan leipomisesta täällä kun mitat ja asteet ja ainekset on erilaiset. Mut tuli hyvää! (Paitsi pikkusen ois voinut olla enemmän kanelia...)

Lauantai Manhattanilla

Tässä pari kuvaa Manhattanilta.Olin eilen melkein koko päivän sitten siellä. Mulla oli taas kiva kahvihetki. Istuin yli tunnin kahvilla, kirjoitin kortteja mummolaan ja kotiin ja yritin opiskella mitä täällä nyt oikein voi ja kannattaa tehdä :) Tuo kuvassa näkyvä opaskirja jonka sain perheeltä on kyllä paras ja selkein mitä olen tähän mennessä lukenut. Kumma kyllä, mulla ei ole ikinä ollut kaupungilla liian yksinäistä tai orpoa. Tai ehkä vähän, mut ei siinä määrin että se mitenkään olisi vaikuttanut täällä viihtymiseen. Tosin, täytyy kyllä myöntää, että eilen kun tapasin niitä suomalaisia Central Parkissa, niin oli siinäkin jotain aika hienoa kun pystyin vihdoin aloittamaan kunnon keskustelun ja ääneen ihmettelemään kaikkia hassuja asioita.

Tapaaminen meni hyvin ja meillä oli heti hauskaa! Sain jo ainakin yhden ystävän, jonka kanssa kiinnostuksen kohteet ("Siis missä sä tapasit sun miehen?") heti osuivat yhteen ja oli ainakin puhe, että lähdemme vielä yhdessä seikkailemaan.... Luulen, että tosi hyvä tästä tulee.