Barbeque and Broadway Avenue

Heiii! Vihdoinkin mä sain adapterin ja oman koneen käyttöön! Helpottaa elämää huomattavasti. Nyt vasta voin varsinaisesti päästä bloggauksen alkuun ;) Sen lisäksi että kerron tän päiväisestä seikkailusta Manhattanilla saatte katsella kuvia eiliseltä Barbeque- illalta :) Kaikki mitä mä olen tähän mennessä saanut syödä täällä on ollut tosi hyvää!

Mut tästä päivästä.... Tää päivä oli tosi erikoinen. Se oli yhtä aikaa niiiiin hyvä ja niiiiin huono.  Tänä aamuna mä lähdin Manhattanille ensimmäistä kertaa yksin junalla. Matkustaminen sinne oli periaatteessa helppoa, mutta junan vaihto joka pitää joka kerta tehdä tietyllä asemalla sai mut ainakin eka kerralla vähän hermostuneeksi. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Joten voin siis varmaankin sanoa että matkustaminen sinne on helppoa.

Eilen ensimmäistä kertaa Manhattanilla ollessa mä kävelin Broadway Avenueta alaspäin, Lower Manhattanille. Tänään mä puolestaan shoppailin sitä toiseen suuntaan ja päädyin Times Squarille. Huolimatta niistä kaikista ihmettelyistä ja kehuista mitä mä olen siitä koskaan kuullut se onnistui todellakin hämmästyttämään!! Se on oikeasti aivan ihmeellinen paikka- niin kuin mulle pari päivää sitten sanottiin "out of the world". Mä ajattelin että kuitenkin senkin kohdalla käy niinkuin monien paljon hehkutettujen asioiden kohdalla et joka nurkan takaa odotat sitä ihmettä mistä kaikki puhuu. Mut ei, kun tulee Times Squarille se todellakin on out of the world!

Shoppailin Broadwaylla muutaman tunnin ja katselin niitä ihmeitä, ihmisiä, mainoksia, soittajia, kerjäläisiä, kauppoja, tanssijoita, piirtäjiä. Kävin Starbucksilla syömässä jogurttia ja juomassa maailman parhainta kahvia. Shoppailin lisää. Ja sit mä menin Macy's:lle(maailman suurin tavaratalo)..... se paikka tulee olemaan mulle varmaan pieni noitumissana aina- tai ehkä ironisesti se tekee musta antikapitalistin. Kuten varmaan voi ymmärtää, jos on ensimmäistä kertaa niin ihmeellisessä paikassa kuin Times Squarilla voi olla paljon sanottavaa. Ja kun ei ollut ketään kelle oisin voinut sanoa mitään, laitoin joitain viestejä välillä mun siskolle. Ja kun mä menin vessaan, mulla oli puhelin kädessä ja sinne se jäi. Meni varmaan alle minuutti siinä kun mä tajusin et se jäi sinne ja kun olin jo menossa hakemaan sitä. Ei se tietenkään ollut siellä enää, eikä myöhemmin löytyneiden tavaroiden toimistossakaan. Ja se tyttö joka meni sinne mun jälkeen oli niin tavallinen ja jopa kivannäköinen!Ja näköjään myös osasi kadota kuin tuhkatuuleen. Se puhelin oli uusi ja kallis ja nyt mulla ei ole omaa liittymää kolmeen kuukauteen. Tai on mulla onneksi mun puhelin jonka sain perheeltä täksi ajaksi, mut ei se oo ihan oma enkä mä saa sillä yhteyttä Suomeen. Sen verran se laski mun fiiliksiä et päätin lähteä saman tien kotiin sen jälkeen kun olin saanut hoidettua liittymänsulkemisen ja muut ärsyttävät jälkiseuraukset. Huolimatta siitä et mun ois tehnyt mieli itkeä mä päätin että en itke ja yritän kaikin keinoin vaan olla onnellinen siitä että mä saan olla täällä ihmeellisessä paikassa. Jollain tavalla tollainen typeryys kasvattaa luonnetta (tai uhmaa...).Aion ostaa vielä kalliimman puhelimen ensi kerralla (eli ilmeisesti antikapitalismi ei ole se suunta).

Kun mä sitten seuraavaksi lähdin suuntaamaan leuka rinnassa takaisin Penn Stationille ja kotiin, sain yllättäen vähäksi aikaa ajatukset pois puhelimesta kun sattui hassu juttu, joka varmaan on mahdollista vain täällä. Yksi tyttö yhtäkkiä juoksi mun perään, esitteli itsensä ja kysyi mihin oon menossa. Kai mä näytin vähän eksyneeltä. Mä kerroin ja kerroin myös mun puhelimesta. Sit me yhdessä selvitettiin mihin juniin meidän pitäisi mennä. Juteltiin myös vähän New Yorkista ja Suomesta. Musta oli niin jännää et se oli itse newyorkilainen ja sen silti piti miettiä (mun kanssa!)mihin junaan sen täytyy mennä. Siitä mä sain vähän itseluottamusta kadonneen puhelimen aiheuttaman itsetunnonlaskun tilalle et olin siellä samassa tilanteessa ja itse vasta kaksi päivää New Yorkissa seikkailleena.. Jostain opaskirjasta olen lukenutkin et jopa newyorkilaiset itse ovat välillä aivan hukassa, mutta sitä ei ikinä näkisi päällepäin. Siitä voin nyt olla täysin samaa mieltä.

Päivän päätteeksi syötiin vielä äitienpäivä- cupcakeja.

 Mutta nyt meen nukkumaan...kummallisin tunnelmin.Heipaheii! (ps.Manhattanilta tulee kuvia varmasti myöhemmin!)